Kirja kertoo Vesasta, keski-ikäisestä eronneesta perheenisästä, jonka tytär Aida eräänä päivänä tekee murhan. Kirjassa peilataan hyvin Vesan tuntemuksia epäuskosta häpeään.
Aida on jo muuttanut kotoa pois, samoin vanhemmat sisarukset. Vesa on säilyttänyt lasten huoneet ennallaan ja haaveilee, että ehkä jonakin päivänä vielä kaikki jäävätkin yöksi. Vesan kautta lukijalle aukenee myös tyhjenevän pesän herättämät ajatukset.
Vesa uskottelee itselleen, että kun hän ei puhu asiasta kellekään, ei kukaan tiedä hänen tyttärestään. Vesa ei taida olla kovin aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Vesalla ei ole ketään, jonka kanssa jutella tilanteesta. Aidan sisarukset eivät suostu puhumaan siskostaan lainkaan.
Kirja etenee jouhevasti pienten etappien kautta eteenpäin useamman vuoden ajan. Vesankin elämä tuntuu seisahtuneen murhan tapahduttua. Lopulta Vesa huomaa, että kuorma kevenee aavistuksen, kun sitä jakaa muiden kanssa.
Hirveän hyvin kirjoitettu kirja. Vesa herättää lukijassa sympatiaa, vaikka välillä vähän ärsyttävä onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti