Tanskalaisen journalistipariskunnan esikoisteos on aikamoinen tiiliskivi. Kuten usein kahden kirjoittajan aikaansaannoksissa, tässäkin olisi ollut varaa tiivistää. Kirja on Junckerin ja Kristiansenin tutkimuksia -sarjan ensimmäinen osa.
Kirjan nimikkohenkilöt, kööpenhaminalainen rikostutkija Signe Kristinsen ja hänen entinen, kotiseudulleen pikkukylään muuttanut kollegansa, Junckeriksi kutsuttu Martin Junckersen vetävät vahvasti kirjan läpi. Henkilöihin on panostettu, ja heissä on syvyyttä. Heillä on kaikenlaisia henkilökohtaisia ongelmia, joita heillä ei ole pahemmin aikaa jäädä miettimään, vaikka se olisikin tarpeen.
Kirjassa on nimittäin iänikuinen terroristiteema, ja poliisit pysyvät kiireisinä pommi-iskun jälkeen. Pommin lisäksi on pakolaiskeskuksen tuhopolttoa ja pari muuta ruumista. Lähi-idän tapahtumia ennen ja nyt puidaan huolella ja moneen kertaan, samoin terroristijärjestöjä, joista valitettavasti en osaa sanoa, onko kaikkia oikeasti olemassa. Nämä osuudet olivat epäkiinnostavimmat, ja niissä olisi ollut karsimisen varaa.
Epäjohdonmukaisuuksia on jonkun verran. Esimerkiksi henkilön silmistä näkyy kuvassa kauhu, mutta kuitenkin hänellä onkin side silmillään. Teksti on myös epätasaista. Paikoin juoni kulkee jouhevasti ja lukeminen etenee hyvin, paikoin taas tulee kasapäin nippelitietoa, johon ei jaksa keskittyä. Kirjassa erottuu liian selvästi kirjoittajan vaihtuminen.
Kirjan loppu on aika erikoinen, ja saakin suunnittelemaan sarjan seuraavan osan lukemista.
Suomentanut Jaana Palanterä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti