Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Ennen viime syksyä en ollut lukenut ainuttakaan Tommi Kinnusen kirjaa. En oikein tiedä, mihin perustin arveluni siitä, että ne eivät ole kiinnostavia. Ehkä kirjojen omituiset nimet ja ankeat kannet auttoivat asiaa. Luettuani Kinnusen ja Rytisalon Huokauksia luokasta tartuin kuitenkin Kinnusen viime syksyn uutuuteen, Pimeät kuut - talvikirjaan. Se osoittautuikin kiinnostavaksi kertomukseksi uupuneesta opettajasta. 

Neljäntienristeyksessä ollaan Kuusamossa, neljäntienristeyksessä. Tarina alkaa 1800-luvun lopulta Mariasta, kylän kätilöstä. Maria on itsellinen nainen, joka rakennuttaa ison talon itselleen ja aviottomalle lapselleen Lahjalle. Aikanaan Lahja menee naimisiin ensimmäisen kosijansa, Onnin, kanssa. Onni on lähtenyt Oulusta itseään pakoon, eikä avioliitosta tule kovin onnellinen. Onni rakastaa kuitenkin Lahjan aviotonta esikoista kuin omaansa, ja pariskunta saa kaksi muutakin lasta. 

Lahjan poika Johannes menee naimisiin Kaarinan kanssa, ja he asettuvat asumaan Johanneksen kotitaloon anoppi-Lahjan kanssa. Lahja on sosiaalisesti kyvytön eikä osaa ilmaista itseään siten kuin haluaisi. Lahjan töksäytysten myötä talossa riidellään paljon ja eletään onnetonta elämää. 

Kirjan luvut on nimetty kadunnimien ja vuosilukujen mukaan. Elämää puidaan Marian, Lahjan, Kaarinan ja Onnin näkökulmista. Kinnunen kuvaa taitavasti naisia ja naisten elämää. Sodan aikana kaikki on jätettävä taakse, mutta sodan jälkeen palataan ja rakennetaan uudelleen se, mikä on poltettu maan tasalle.

Hämmentävä yksityiskohta on, että kaikkien keskeisten henkilöiden lapset tuntuvat sikiävän Pyhästä Hengestä, mutta kahden miehen kohtaamiset kuvataan paljon tarkemmin. Ne pianistin notkeat lanteet.