lauantai 18. huhtikuuta 2020

Mhairi McFarlane: Hei ethän unohda minua

Takaliepeessä kerrotaan, että kirjailija Mhairi McFarlane on syntynyt Skotlannissa, ja että hänen etunimensä äännetään [va-ri]. Ihana tieto, koska olinkin jo pohtinut, miten etunimi mahdetaan lausua. Irlantilaisissa ja skotlantilaisissa murteissa kun on omat kommervenkkinsä.

Kirja on viihderomaaniksi aikamoinen järkäle, 400 sivua. Alussa mietin, miten sisältöä tulee riittämään koko romaanin mitalta, mutta turhaan olin huolissani. Pinnalliselta tuntuvan Georginan elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Perhe, varsinkin äiti, on huolissaan, kun ei kolmikymppisellä ole vakituista, kunniallista työpaikkaa (pubin tarjoilija ei ole sellainen), ei parisuhdetta, omistusasuntoa tai lastakaan. Ei edes tutkintoa. Georgina on silti onnellinen elämässään ja osoittautuu kirjan edetessä älykkäämmäksi kuin mitä antaa ymmärtää. Romantiikkaakin riittää.

Kirja olisi tyypillinen, tylsähkö lajinsa edustaja, jos ei se olisi niin hulvattoman hauska. Nauroin monen monta kertaa ääneen kirjaa lukiessani. Heti alku on sellaista huumorin tykitystä, että ehdin jo miettiä huolissani, jaksaisinko lukea kirjaa loppuun, jos se jatkuu samanlaisena. Onneksi tasaisempiakin hetkiä koitti.

Aion lukea muutkin McFarlanen kirjat, joita on ilmestynyt tätä ennen neljä kappaletta, kunhan kirjasto taas avaa ovensa.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8: kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi. Koska kirja on arvostelukappale, joka on saatu HarperCollinsilta, tulkitsen sen toisen tekemäksi valinnaksi. Kiitos kustantajalle, että tutustutit minut tähän sarjaan!












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti