Eppu Nuotio: Elämänlanka

Elämänlanka on kolmas osa turkulaisen Ellen Lähteen tutkimuksista kertovassa sarjassa. Sarjan kirjat eivät ole varsinaisia rikosromaaneja. Ellen on vain utelias, pian kuusikymppinen monessa mukana oleva martta ja puutarhaharrastaja, joka kiinnostuu luvattoman paljon muiden ihmisten asioista ja haluaa selvittää niitä yhä lisää. Voisi sanoa, että Ellen kaivelee muiden elämää omaksi ilokseen. Tyypillinen kerrostalokyttääjä siis, omalla tavallaan.

Elämänlanka on ohuehko kirja, ja olisinkin toivonut parempaa briiffausta jo tuttujen henkilöiden suhteen. Aivan liian usein kirjailijat tuntuvat ajattelevan, että lukija ei lue kuin heidän kirjojaan, vaikka niiden ilmestymisen välillä olisi vuosia. Yleensä lukija lukee kuitenkin jatkuvasti jotakin, ja unohtaa autuaasti yksittäisen kirjan henkilögallerian ja henkilöiden keskinäiset suhteet. Vaikka muutamalla sanalla selittäisi, miksi kukin henkilö on taas mukana ja mitä aiemmin onkaan tapahtunut, ei se paljon tilaa veisi. Ylimielisyydeltä vaikuttaa se, että kun kirjassa puhutaan Turun kaupunginosasta Port Arthurista, sitä kutsutaan lempinimellä Portsa, jopa kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Uusien lukijoiden ei nähtävästi toivota hyppäävän mukaan sarjaan kesken kaiken.

Elämänlanka on oodi Berliinille. Muistaakseni Eppu Nuotio on asunut vuosia Berliinissä itsekin, ja kirja onkin keskinkertainen matkailumainos. Berliinistä innostumattomalle lukijalle sen anti jää varsin ohueksi. Juonen kehittely ja kirjailijan ajatukset juonen kulusta jäävät Berliinin hehkuttamisen varjoon. Lopussa tapahtumat vain lässähtävät kasaan ja se on siinä. Esimerkiksi Siljan ja Juhan suhteen kehittymisestä olisi ollut kiinnostaa lukea enemmänkin kuin parin rakastuneen katseen verran. Ellenin omakin suhde Carlosin kanssa joutuu antamaan tilaa nähtävyydeltä toiselle juoksemiselle.

Jään silti odottelemaan seuraavaa Ellen Lähteen tutkimusta. Toivottavasti hän pysyttelee kotikulmillaan Turussa.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49: vuonna 2020 ilmestynyt kirja.

Kaiken kukkuraksi kirjan oikoluku on tehty huonosti, vaikka kyseessä on suosittu kirjailija ja iso painotalo. Kirjassa on paljon kirjoitusvirheitä, väärä sijapääte ja väärän konjunktion käyttö. Näin ohuessa kirjassa tökkii pahasti. Alla naurettavin lapsus, joka lienee ihan kirjailijan omaa tuotantoa.

Taimenet ne puutarhamyymälässä leikkiä lyövät.