Alussa kirja tuntuu jotenkin omituisen kankealta kertoessaan englantilaisen pikkukylän poliisista ja tämän saamista apuvoimista. Sitten kirjoitustyyliin tottuu ja huomaa sen olevan sangen humoristinen kaikessa jäykkyydessään. Jäykkyys kuvaa oivallisesti brittiläisen poliisilaitoksen hierarkiaa. Jos ylempiarvoinen käskee seistä päällään, niin maalaispoliisihan seisoo.
Jossain vaiheessa huomasin kirjassa olevan osin samoja henkilöitä kuin Bauerin aiemmassa kirjassa
Hautanummi, jonka luin keväällä.
Vähitellen
Tappajan katse käy yhä jännittävämmäksi ja jännittävämmäksi, eikä sen lukemista voi lopettaa, ennen kuin aivan viimeisillä sivuilla selviää, kuka oikeastaan on tappaja.
Kirja on sangen virkistävää luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti