Nyt olen pettynyt. Yksityisetsivä Jackson Brodiesta kertova kirja loppui, ennen kuin sain juonen rytmistä kiinni.
Kirjassa käytiin takautuvasti 1970-luvulla, ja käynnit oli aina otsikoitu vuosiluvulla. Sen sijaan paluu nykyaikaan oli erotettu vain aaltoviivalla, ja aluksi meni aikaa hahmottaa, kummassa ajassa ollaan. Kirjassa vilisi poliiseja, jotka olivat 70-luvulla nuoria ja turmeltuneita, ja nykyajassa vanhoja ja turmeltuneita. Poliiseilla oli vaimoja ja tyttäriä ja ystäviä, väkeä oli kuin Vilkkilässä kissoja.
Pahiksia oli muutenkin yltäkylläisesti ja toki sankarimme pahoinpideltiin pahanpäiväisesti, mutta tietenkin hän selvisi parilla naarmulla. Jackson jäi tässä kirjassa vähän etäiseksi, koska muuta porukkaa oli niin paljon.
Kirja kertoo kuolleesta prostituoidusta, hänen lapsistaan, kadonneista lapsista, lapsettomista naisista, eläkkeelle jääneestä yksinäisestä entisestä naispoliisista, vartijoista ja aarteen etsinnästä. Kirjan pääjuonena taitaa olla maapallon toisella puolella asuvan naisen toive saada tietää, kuka hän oikein on. Sekin selviää lopulta.
Kirja oli aika sekava ja hajanainen. Juonta tahmeuttaa sekin, että Jackson rakastuu joka kirjassa uuteen naiseen, ja kaikki vanhat kulkevat silti ajatuksissa mukana. Kirja kirjalta naisia kertyy monta. Tässä kirjassa poikkeuksellisesti uusi nainen jäi löytymättä.
Ai niin, oli siellä koirakin kohtalaisen isossa roolissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti