sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lauri Kotilainen: Parempi lehtijuttu


Tenttikirja tämäkin, vuodelta 2003. Oli sen verran hulvaton, että pakko lisätä tännekin. Kirja on täydennetty ja uudistettu painos Kotilaisen aiemmasta teoksesta Hyvä lehtijuttu.

Kotilainen antaa kirjassaan ohjeita hyvän lehtijutun kirjoittamiseen, muttei itse kuitenkaan noudata niitä kirjassaan. Kotilainen kieltää käyttämästä lainasanoja, koska kaikille sanoille on olemassa hyvä, suomenkielinen vastinekin. Silti hän hokee, että "Pisteessä on poweria". Myöskään sisäpiiriterminologiaa ei pitäisi käyttää, silti kirja vilisee anfangeja, versaaleja ja synergiaa. Teksti pitäisi oikolukea sen seitsemän kertaa kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Taisi unohtua. Vielä kun kirjassa painotetaan, että kirjoitusvirheet eivät ole tietokoneen tai latojan virheitä, vaan nimenomaan kirjoittajan virheitä, niin hups vaan. Oli vielä muutama muukin lapsus, mutta jääköön mainitsematta.

Kirjaa olisi voinut huoletta tiivistää ("määrä on laatua") aika monen luvun verran, jolloin turha toistokin olisi jäänyt pois. Koska olin lukenut tätä ennen napakan tietopaketin Editointi aikakauslehdessä, tuntui tämä kirja loputtoman pitkältä ja jaarittelevalta. Varsinaisia tiedonjyviä oli vaikea löytää kaiken sälän ja anekdoottien joukosta. Luulisi kokeneen päätoimittajan hoksaavan senkin, että kun kirjoittaa tietokirjan, jota käytetään ehkä kaukana tulevaisuudessakin, ei sinne kannata laittaa esim. Kotuksen puhelinnumeroita, jotta lukija voi pyytää lisätietoja. En kokeillut, vastataanko ko. numeroissa yhä. Epäilen. Puhelinpalvelun kellonajatkin ovat saattaneet muuttua.

On kirjalla varmasti paikkansa alan opiskelijoiden joukossa. Anekdoottien kautta voi mieleen jäädä kokemuksia, joista voi olla hyötyä. Sujuvan yhteistyön painottaminen niin kuvaajan kuin lehtitalon kanssakin ei myöskään liene pahitteeksi.

Kirjailijan suhtautuminen internettiin hymyilytti sen verran, että liitän alle parhaat palat. Samalla tulee annettua hyvä esimerkki kirjan tautologiasta.

Tämän kirjan on arvostellut myös Mikko Metsämäki pian sen ilmestyttyä.





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti