Olen näköjään kovasti pitänyt Kielokoski-sarjan aiemmista kirjoista, jotka ovat Unohdettujen unelmien kirjasto, Varastettujen hetkien puutarha ja Hiljaisten tarinoiden tupa. Tätä kirjaa aloittaessa tuntui, että jokin tökkii. Ainan elämä ei olekaan enää niin kiinnostavaa. Luulen sen johtuvan siitä, että kirjassa lapsiperhe-elämä on aina sokerilla kuorrutettua. Vaikka lapset kiukuttelisivat, aikuiset ovat ymmärtäväisiä ja pitkäpinnaisia. He ovat myös ennakoinnin mestareita: joka paikkaan varustaudutaan runsailla välipaloilla ja viihdykkeillä. Ainan pikkuinen parkuu koko pitkän lentomatkan, mutta Aina suhtautuu siihenkin viileän rauhallisesti.
Kaikki aikuiset myös suorastaan kilvoittelevat siitä, kuka saa olla taaperolauman hoitovastuussa. Aina ei tiedä mitään parempaa, kuin lukea kirjaa ääneen alakouluikäisille (?) muiden lapsille. En ole itse yhtä hyvä ihminen, joten koen nämä kohdat aika epätodellisiksi.
Aina voisikin olla lähes pyhimys, jollei hänellä olisi muutamaa miestä kierroksessa yhtä aikaa. Komea naisiinmenevä ohjaaja piipahtelee Ainan sängyssä aika ajoin. Ystävättären seksibileissä Ainalla on salainen ihailija. Ja sitten on tietysti Ainan lapsosen isä, joka asuu ulkomailla, ja jonka kanssa Aina viettää kiihkeitä hetkiä. Aina on tuon tuosta hekumansa huipussa.
Carlo, Ainan lapsen isä, onkin oma lukunsa. Siinä taas yksi pyhimys, joka tietäessään kuolevansa millä hetkellä hyvänsä vetäytyy suunnilleen luostariin harmittelemaan asiaa. Suurin osa ihmisistä ottaisi luultavasti viimeisistä ajoistaan kaiken irti ja keskittyisi rakkaisiin ihmisiinsä ja jättäisi näille kauniita muistoja.
Ainan sukupuu on luku sinänsä. Kirjan alkuosa meneekin taustojen avaamiseen, kuka onkaan sukua kenelle. Silti ihan kaikkea ei kerrattu. Niinpä en muista, miten Peppilotta on sukua Ainalle. Henkilögalleria paisuu paisumistaan, ja uusia sukulaisia löytyy joka toisen kiven alta. Tämäkin alkaa olla jo epäuskottavuuden rajan toisella puolen.
Kaikesta tästä huolimatta kirja kulkee vetävästi, ja sitä on vaikea laskea käsistään. Ymmärsin kirjailijan loppusanoista Ainan tarinan olevan nyt valmis. Ainakin se alkaa olla niin lavea, että mahdollisten jatko-osien henkilögalleria hirvittää. Jäihän Kielokoskelle vielä muutamia löytymättömiä henkilöitä, eli ken tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti