Onpa kiva huomata luettuani kirjan, että järjestys meni sittenkin väärin. Ahkera Tähtinen on julkaissut joinakin vuosina kaksi kirjaa, toisina ei yhtään. Ota sitten selvää, mikä on oikea järjestys. Järjestysfriikille tämä oli kova kolahdus.
Sinänsä Tähtisen kirjoissa ei ole jatkuva juoni, mutta poliisit pysyvät samoina, eli heidän elämäntarinansa kehittyy kirja kirjalta.
Kävin vilkaisemassa, mitä olin kirjoittanut Tähtisen esikoisesta Musta joulu. Enpä sitä kovin korkealle noteerannut. Tämä Arvottomat on siis jo kolmas Tähtisen dekkari, ja edistystä on tapahtunut huomattavasti. Kankeus ja kömpelyys ovat tiessään.
Kirjan juoni ei kovin kummoinen ole, murto kultasepänliikkeeseen ja sen selvittelyä. Kiinnostavampaa on seurata henkilöiden sanailua, etenkin poliisien. Rikoskomisario Petri Petäjämäen jahkailu naisasioissa on kyllä aivan tuskaista tahmailua. Tyypillinen mies.
Nopsasti tämän lukaisi. Tykkäsin. Siitä en tykännyt, että (kirjaston) kirja on jo vanha ja paljon luettu, ja sivut kellastuneet ja reunoistaan pehmenneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti