Kirjan alku junnaa tylsästi slaavilaisen rikollispomon ympärillä. Äärettömän tylsää ja kulunutta väkivallalla mässäilyä. Jotenkin en päässyt itse kirjan imuun lainkaan, vaan meni ennemminkin väkisinlukemiseksi.
Kirja on toinen osa Erla-ryhmä-sarjaa. Erla on salainen poliisin tapaan toimiva ryhmä, jonka jäsenet ovat tietenkin huipputaitavia kukin sarallaan. Yksi on poliisi, yksi dataaja, yksi järjestelijä (mikä se sitten lieneekään) ja yksi eläkkeellä oleva, pyörätuoliin sidottu rikosoikeuden professori. Kirjan ongelma onkin sen monta päähenkilöä, jotka ovat lähes yhtä tärkeitä.
Erityisen ärsyttävä tyyppi on Rickard, jonka silmät tuikkivat lämpöisesti joka toisella sivulla. Myös Rickardin ääni on lämmin. Kirjassa myös hymyillään paljon lämpimästi. Sangen lämmintä sakkia kaiken verenvuodatuksen ja aseiden räiskinnän lomassa. Niin ikään vihreät ja harmaat silmät, ja niissä tuikkiva ilo ja niillä luodut lämpimät katseet saavat lukuisia mainintoja. Argh.
Kirjan loppukin oli kulunut. Muistelen jonkun muunkin uudehkon kirjan loppuneen samaan tapaan. Puskista tulee yllättäjä, joka putsaa pöydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti