Kirjan lukeminen on tavattoman hidasta, koska grönlantilaiset nimet ja sanat ovat niin erikoisia ja suomenkielenvastaisiakin loppuessaan usein esimerkiksi k:hon tai q:hun. Kirjassa esiintyviä henkilönnimiä ovat esimerkiksi Tuparnaaq, Sakkak, Minik, Paarnuuna ja Arnaq, paikannimiä esim. Tasiilaq. Onneksi kirjassa on paljon amerikkalaisia ja tanskalaisia, joiden nimet ovat tavanomaisempia. Pidän siitä, että kirjailija on kirjoittanut kirjan nimen ja lukujen nimet myös grönlanniksi. Grönlantihan on polysynteettinen kieli, jossa yksi sana vastaa jonkun muun kielen kokonaista lausetta.
Kirjan tapahtumat ovat jännittäviä ja pitävät otteessaan loppuun saakka. Toimittaja Matthew Cave tuntuu joutuvan seikkailuihin tuon tuosta, ja selviää niistä aina suhteellisen ehjin nahoin, vaikka väkeä ympäriltä kaatuukin kuin hylkeitä. Tuskin maltan odottaa keväällä ilmestyvää seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti