Max ja Pip ovat onnellisesti naimisissa ja pienen pojan vanhempia. Poika sairastuu vakavasti eivätkä vanhemmat pääse yksimielisyyteen oikeasta hoidosta. Asiaa puidaan sitten brittiläiseen tapaan oikeudessa ja tuomari päättää, kumman vanhemman vaihtoehto on se oikea.
Tämä tapahtuu noin kirjan puolivälissä. Siihen asti kirja on ollut teho-osastodraamaa molempien vanhempien ja välillä lääkärin toimiessa vuoroin kertojana. Puolivälin jälkeen kumpikin vanhemmista alkaa kertoa omanlaistaan tulevaisuutta. Juonessa on välillä todella vaikea pysyä mukana. Kirja on kuitenkin pakko lukea loppuun, jotta näkee, miten langat sidotaan yhteen.
Mackintoshille tyypilliseen tapaan loppu on surkean lattea. Vähän samaa tasoa kuin yläkoululaisten aineiden lopetus: "ja sitten minä heräsin". Ja taas kaduttaa: miksi tähän edes tartuin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti