lauantai 12. lokakuuta 2019

Quentin Bates: Reykjavikin murtomies

Islantiin naitu Bates kirjoittaa islantilaisia poliisitarinoita yhtä hyvin kuin syntyperäinen islantilainen Arnaldur Indridason. Tunnelma on samanlainen hitaan viipyilevä.

Gunnhildur Gisladottirin yksityiselämässä tapahtuu, kun kahden kuukauden välein syntyneet pojanpojat vierailevat usein. Työelämässäkin tapahtuu murtovarkauksien, katoamisten ja jopa murhien merkeissä. Monta selvitettävää tapausta liittyy tietysti loppujen lopuksi toisiinsa.

Islantilaisissa kirjoissa minua ärsyttävät ainoastaan nimet, joista en osaa sanoa, ovatko ne miehen vai naisen nimiä: Bara, Gisli, Laufey, Orri, Oggi... Usein ne ovat vielä lempinimiä eli väännöksiä pidemmästä nimestä, kuten päähenkilö Gunnan nimi.

Tässä kirjassa ärsyttää toinenkin asia: sanaa eksklusiivinen käytetään ainakin kymmenen kertaa. On ekslusiivinen asunto, joka sijaitsee eksklusiivisella kadulla. Eksklusiivinen tarkoittaa tässä nähtävästi hienostoa tai paremman väen katua. Sen olisi mielestäni voinut kääntää toisinkin. Käännöksessä oli muutenkin kömpelöitä tussahduksia. On oikein sanoa, että "hän on vaivoinani", mutta ei kyllä voi sanoa "voisit pitää hänet poissa vaivoistani", kun tarkoitetaan, että jonkun halutaan pysyvän poissa jaloista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti