J. M. Ilves: Sorjonen – Viiden sormen harjoitus

Sorjoset ovat sujuvasti kirjoitettuja ja niitä lukisi mielellään enemmänkin. Henkilöt ovat kiinnostavia heidän elämässään tapahtuu koko ajan. Kuitenkin hahmot jäävät ohuiksi ja kirjat vaikuttavat enemmänkin tv-sarjakäsikirjoituksen rungoksi laaditulta taustatekstiltä. Sorjos-kirjojen sisällön pirstaleisuus saattaa johtua myös siitä, että asioita on käsitelty hyvin pinnallisesti. Salanimen taakse kätkeytyvät kirjailijat voisivat rohkeasti raapustaa parisataa sivua lisää ja paneutua asioihin kunnolla.

Lappeenrantaan muuttanut rikoskomisario Kari Sorjonen keikkuu autismin kirjolla ollen stereotyyppinen epäkohtelias, hajamielinen poliisi. Muu perhe ymmärtää häntä vähän liikaakin.