tiistai 31. lokakuuta 2017

Arttu Tuominen: Silmitön

Kaikin puolin oli pettymys tämä Silmitön. Edellisestä Rautakorpi-kirjasta on jo aikaa, joten olisi ollut paikallaan saattaa lukija ajan tasalle. Vaan Tuominen ei selittele mitään. Alusta saakka hypätään tapahtumien kyytiin ja minua kyllä ärsytti kovasti se, etten muistanut monia pikkujuttuja tai henkilöiden aiempia edesottamuksia.

Kirjassa teemana on luonnonsuojelu ja varsinkin aktivistit. Useammallakin henkilöllä tuntuu olevan ruuvit löysällä ja he näkevät kaikenlaisia eläinhahmoja. Joskus huuhaa-kuvaukset ovat uuvuttavan pitkiä. Samoin erilaiset henkiinjäämiskamppailut.

En tykännyt. Meni väkisinlukemiseksi. Kaiken kukkuraksi Tuomisella on ilmiselviä vaikeuksia kirjoittaa lukusanoja yhdyssanoiksi ("kuusi ja puolimetrinen", "kaksikymmentäkaksi kaliiperinen"). Kannattaisi merkitä numeroin tai kysyä vaikka Kielipoliisilta. Samaten jäi hämmentämään kohta, jossa "tähdet paloivat". Taivaalla ne olivat, ja yleensä todetaan tähtien loistavan tai tuikkivan. Harvemmin ne palavat. Ärsytti sekin, että kirjailija ei tunne kranaatteja, vaan puhuu granaateista.


2 kommenttia:

  1. Myös moni muu on huomannut, että Keisarilla ei ole vaatteita :)

    VastaaPoista