Mielensäpahoittaja on aina yhtä symppis. Kirja lähtee liikkeelle sadan vuoden takaa, itsenäistymisvuodesta. Alku on kuivakka, eihän Ittekään ollut silloin vielä syntynyt. Kun Mielensäpahoittaja on putkahtanut maailmaan, alkaa kirjaan tulla potkua. Mielensäpahoittaja kertoo elämänsä tarinaa Likalle, käymässä olevalle pojantyttärelle. Toista näkökulmaa tuovat vintiltä löytyneet emännän päiväkirjat, joissa katsotaan asioita eri vinkkelistä.
Ihana kirja, mutta surullista huomata Mielensäpahoittajan alkavan olla kovin vanha jo. Toivottavasti tarinat eivät silti tähän lopu.
Niin tosiaan, ei Mielensäpahoittaja saa tulla ainakaan niin vanhaksi että kuolee... (vaikka taisihan hän jo tehdä arkkunsakin!) Kyllä hän on niin symppis <3 Tätä kirjaa en ole vielä lukenut, mutta nämä ovat kyllä taattuja päivänpiristyksiä!
VastaaPoistaTotta, Mielensäpahoittajan seurassa viihtyy. Kyllä hän varmaan siitäkin mielensä pahoittaisi :D.
VastaaPoista