sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tutun yksinhuoltaja Antti Pasasen Paavo-poika aloittaa koulun. Äideille ihan normisettiä, mutta humoristista läppää tuleekin siitä, kun isän pitää selvitä arkielämän haasteista pienen koululaisen kanssa. Tämän kirjan soisi luettavaksi miespuolisille kansanedustajille ja muille päättäjille: tämän takia aamupäivä- ja iltapäiväkerhot on tärkeitä ja niitä täytyy olla riittävästi. Ja ryhmäkoot eivät saa olla liian suuria, jotta toiminta pysyy järkevänä ja ohjaajat motivoituneina.

Hyvästä tukiverkostostakaan ei voine liikaa puhua. Vaikka Pasasella sellainen onkin, on luterilainen pärjäämisen helmasynti vielä suurempi. Itse pitää pärjätä eikä apua sovi pyytää kuin vasta pää kainalossa. Ja itse asiassa sellaista tilannetta ei tulekaan, että apua sopisi pyytää. Kyllähän pää kainalossakin saa ihan hyvin hommat hoidettua. Lähimmäisten olisikin hyvä huomata kysyä joskus, miten jaksat, ja tarjota apua, vaikkei sitä kysyttäisikään.

Kirja onkin humoristisen romaanin ohella yhteiskunnallinen kannanotto. Tänä päivänä niin moni uupuu odotusten alla, vaikka pitäisi vaan jaksaa, jaksaa. Entä kun ei jaksakaan? Kuka silloin auttaa?

Kirja ottaa kantaa myös vammaisten oikeuteen rakastua ja perustaa oma perhe. YK:n mukaan vammaisillakin sellainen oikeus on. Käytännössä sekin kaatunee usein tukiverkoston vaillinaisuuteen. Kaikessa on viime kädessä kyse rahasta ja hyvästä tahdosta.

Kannattaa lukea!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti