Erikoinen dekkari tämä olikin. Yläkouluikäisen poikaporukan edesottamuksia seurataan sellaisella intensiteetillä, että ajoittain tuntuu kuin lukisi nuortenkirjaa. Ajallisesti välillä ollaan poikien lapsuudessa ja nuoruudessa, jossain 1980-luvun alkupuolella, toisinaan taas ollaan nykyhetkessä. Siirtymiä ei erikseen korosteta millään tavoin, vaan ajankohdat vaihtuvat kuin ajatuksissa, luontevasti.
Pojat löytävät liikuntatunnilla luokkatoverinsa isosiskon kuolleena. Syyskuu on päättänyt löytää surmaajan, ja jatkaa etsimistä vuodesta toiseen, muiden jo unohdettua kuolleen, kauniin Elinan. Poliisikin on kiinnostunut surmaajasta, mutta sitten ei enää olekaan. Minulle ei valjennut, miksi pari poliisia haluaa estää totuutta tulemasta julki. Paljon asioita jää auki, muttei häiritsevällä tavalla.
Syyskuun elämä on ollut aina ankeaa, sitä valotetaan pienissä erissä. Vaikka Syyskuu onkin kova jätkä, on hän silti symppis. Syyskuu ei luovuta. Koskaan.
Erinomainen esikoisdekkari, jonka ovat lukeneet myös Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Kirjakaapin kummitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti