torstai 11. huhtikuuta 2019

Marko Immonen: Kostonhautoja

Olihan tässä potkua, mutta myös pitkäveteistä tapahtumien kehittelyä. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, ja keskeisten henkilöiden elämää ruoditaan huolella. Toisaalta varsinainen juoni, tapahtumaketju, on kerrassaan omituinen. Epämääräisten yhtiöiden, joiden toimialasta ei saa selkoa, omistussuhteet ja huijaukset ovat keskiössä. Välillä ollaan Luxembourgissa, välillä Ruotsissa, yleensä Suomessa. Vähitellen tapahtumat nivoutuvat yhteen, mutta silti koko ajan tulee yhä uusia yllättäviä käänteitä, aivan liikaa. Jossain vaiheessa jo päätin lukea loppukirjan pikaselailulla, kun en jaksanut enää keskittyä tempoileviin juonenkäänteisiin. Heti sen jälkeen alkoikin loppuhuipennus ja draivia tuli lisää, joten päädyin kuitenkin lukemaan kirjan loppuun. Loppuratkaisu oli kyllä pettymys ja vähän epämääräinen.

Tämä oli kolmas lukemani Immosen kirja, eivätkä ne kyllä näytä paranevan vanhetessaan. Kirjan lukemiseen meni yllättävän monta päivää, ehkä siksi, ettei siihen tarttuminen liiemmin houkutellut.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti