Aiemmissa asianajaja Shirin Nourista (aiemmin Sundin) ja komisario Charlotta Lugnista kertovat kirjat ovat olleet kiinnostavia, koska niissä on kerrottu paljon myös hahmojen yksityiselämästä ja seikoista, jotka vaikuttavat heidän arkeensa ja työhönsä. Tällä kertaa hahmot jäivät ohkaisiksi. Charlottalla on krooninen migreeni, jonka takia hän on ollut työkyvyttömänä. Tässä kirjassa se ei kuitenkaan vaivannut häntä. Olisihan se hankalaa, jos päähenkilö olisi jatkuvasti vuoteenomana.
Kirjan nimi on sikäli harhaanjohtava, että kyse ei ole jengistä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan vain nuoruusvuosien kaveriporukasta. Kaiken kaikkiaan kirja jätti vähän lattean tunnelman. Kirjan tapahtumat liittyvät kuitenkin jengiläisten elämään ja mielenterveyteenkin, mutta käsittely jäi kepeäksi.
Ilmankos lukeminen takkusi, eikä otetta kirjaan oikein tullut. Kirjan takakannessa mainitaan Expressen-lehden kommentti: taitavasti kerrottu tarina. Noin minäkin sanon, kun kirja on mitäänsanomaton, muttei kuitenkaan huonosti kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti