Kirjassa siis kaikki naiset nukahtavat jostain mystisestä syystä. He siirtyvät samalla toiseen maailmaan, jossa alkavat heti toimia naisille tyypillisellä, rationaalisella tavalla. Eli elämä jatkuu ja vaikeudet voitetaan.
Miesten jäätyä jäljelle alkaa vimmattu sotiminen ja hävitys. Kirjassa ei avata syytä, miksi miehet ryhtyvät moiseen heti, kun naiset eivät ole toppuuttelemassa. Kirja keskittyy erityisesti yhden pikkukylän tapahtumiin, vaikka ongelma on maailmanlaajuinen.
Kirja junnaa pitkään paikallaan naisten nukahdettua. Materiaalia olisi voinut karsia aika tavalla. Loppujen lopuksi en meinannut saada opusta millään tahkottua läpi, joten vetelin viimeiset 150 sivua pelkkää ammuskelua ja räiskintää (olikohan tämä Owenin panos kirjaan?) pikakelauksella. En pysynyt kuitenkaan kärryillä siitä, kuka on kenenkin puolella, joten pistin plaraten loppua kohti.
Loppu oli laimea ja ennalta-arvattava. Siihen olisi voinut panostaa vähän enemmän jonkun räiskintäosuuden kustannuksella.
Kirjan alku oli hyvin todentuntuinen nukahtelevine naisineen. Kun naiset nukahtivat, he alkoivat kasvattaa ympärilleen seittiä. Kun illalla väsyneenä luin kirjaa ja torkahdin, tuntui kuin alkaisin itsekin kasvaa seittiä. Tapahtumat tuntuivat siis tulevan uniin.
Tämän kirjan lukemiseen kului uskomattomat kaksi viikkoa, osaksi tylsyyden takia. Tosin luin välissä yhden Tuija Lehtisen dekkarin, kun en enää kestänyt junnaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti