Pelkoa, ahdistusta, kiristystä, kiusaamista, pahaa mieltä. Siitä on tämä kirja tehty. Pelinappulana on pieni poika, ja lukija saa arvailla, mikä ikävyyksistä koituu hänen kohtalokseen. Totuuden nimessä Totuuden nimessä on aika ahdistavaa luettavaa kaikkine kurjuuksineen. Viimeisten sivujen lankojen sitominen ei riitä kohottamaan lukijan mieltä.
Muuten Stenin Sandhamnin murhat -sarjan tämäkin edustaja on taattua luettavaa. Sujuvaa tekstiä ja kiinnostavia henkilöitä. Kirjojen kannet ovat ärsyttävän samanlaisia. Kannen perusteella ei voi muistaa, onko lukenut jonkun kirjan vai eikö. Totuuden nimessä vaikutti jopa vähän tusinatavaralta. Juonenkäänteet olivat paikoin hyvinkin ennalta arvattavia. Oikeussalissa oltiin aivan liikaa, oikeudenkäyntien seuraaminen on aina kovin puisevaa. Toki on ymmärrettävää, että oikeussalissakin ollaan, kun toinen päähenkilöistä on Nora Linde, kamarisyyttäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti