lauantai 3. helmikuuta 2018

Peter James: Kuolema ei rakasta ketään

Jo kolmastoista brittiläisestä rikoskomisario Roy Gracesta kertova kirja! Masokistin lailla luen joka ikisen, vaikka kirjat ovat äärettömän puisevia kerronnaltaan. Jotain kiehtovaa niissä silti on.

Royn ammoisina aikoina kadonnut ja kuolleeksi julistettu vaimo Sandy putkahti esiin Saksassa muutama kirja sitten, heti Royn mentyä uudelleen naimisiin Cleon kanssa. Sittemmin Sandy kuoli oikeasti ja on nyt myös kuopattu. Roylla ja Sandylla on yhteinen poika, Bruno, josta Roy ei tiennyt mitään ennen kuin Sandy kuoli. Bruno on nyt muuttanut asumaan Englantiin Royn ja Cleon luo.

Jotain salamyhkäistä leijuu Brunon ympärillä. Mitä, se ehkä selviää seuraavissa kirjoissa. Tuskin sarja tähän päättyy.

Tässä kirjassa pahis oli arvattavissa jo hyvissä ajoin. Ikävä kyllä pahiksen pahikseksi alkamisen syitä ei mitenkään valotettu, vaikka ne olisivat olleet kiinnostavia. Pahiksen ajatusmaailmaa kyllä esiteltiin pikkuluvuissa, mutta se oli vain tuskaista pohdintaa.

Kirja jää vähän latteaksi. Hirveän paljon tylsää jaarittelua. Ihmisten kuvailu on aivan järkkyä. Kirjailijan kuivan ulosannin huomioon ottaen olen joskus pohdiskellutkin, millainen on "lyhyt, tyylikkäästi muotoiltu, vähän taipuisa" tukka. Varmaan joku Diana-kampaus.

Tämä sarja voisi vähitellen hiipua. Luen silti seuraavankin aikanaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti