Kirja on jatkoa viimevuotiselle Lohjan poliisissa palvelevan Hanna Vainion seikkailuille. Päähenkilöllä on niin hajuton ja mauton nimi, että piti tarkistaa kirjan takakannesta, mikä se olikaan. Tykkäsin ensimmäisestä kirjasta kovasti. Tämä jäi vähän laimeammaksi kokemukseksi.
Kirjan nimi Jäätyneet kasvot lienee jatkoa ekan kirjan nimelle Kasvot pinnan alla. Koska kasvot on nostettu nimen kautta kohosteiseksi teemaksi, herää lukijan epäilys kasvojen omistajasta niiden kohtalon paljastuessa.
Yllättäviä käänteitä kirjasta ei kyllä puuttunut. Päähenkilön poliisikoira haavoittui kesken kaiken ja sai muutaman päivän saikkaria. Sillä aikaa tapahtumat etenivät omalla vauhdillaan, vaikka kerronnan kannalta keskeiset tyypit makasivat kotisohvalla. Kauhean kätevää. Loppuratkaisu oli tavallaan yllättävä.
Kirjassa liikutaan Lohjalla ja Sammatissa. Paljon tuttuja paikkoja. Erityisesti pidin siitä, että yksi henkilöistä asui Nummentakana. Paikallisille Nummentausta on Nummentausta, vaikka kaupunginosilla on nykyään tilannimistä muodostetut viralliset nimetkin, kuten Metsola tai Gunnarla. Ja Nummentakana oli vielä taivutettukin oikein!
Suosittelen eritoten paikallisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti