Sarah Pearse: Parantola

Parantola lienee ensimmäinen Pearsen romaani, ja myös ensimmäinen suomennos. Tarinasta on alkuun vaikea saada otetta. Nähtävästi ollaan Sveitsissä, mutta henkilöt lienevät kuitenkin englantilaisia. Keskeinen henkilö on Elin, rikostutkija, jolla on mystisesti ruotsalainen etunimi, ja joka on pitkällä sairauslomalla. Syyt selviävät lukijalle vähän kerrallaan. 

Elin on matkustanut miesystävänsä Willin kanssa Sveitsiin Isaacin kutsusta. Elin myös suree äitinsä ja Samin kuolemaa. Vähitellen lukijalle selviää, että Isaac on Elinin veli, samoin Sam hänen lapsena kuollut pikkuveljensä. Lukeminen takkuaa, kun kaikki on vähän epäselvää, eikä asioita avata kunnolla. Elinin hahmo on hyvin ohut ja hauras, eikä kanna tarinaa. Hän vaikuttaa sairaalloiselta, on astmaa ja paniikkihäiriötä. Elinin persoona on lähinnä ärsyttävä. Hän näkee näkyjä verisistä käsistä sun muusta. Muut henkilöt jäävät pelkiksi nimiksi. Kirjailija ei ole käyttänyt tarpeeksi aikaa hahmojen syventämiseen. 

Kirjan nimessäkin mainittu parantola on entinen keuhkotautiparantola, josta on remontoitu upea luksushotelli. Siellä työskentelevät niin Elinin veli kuin entinen paras ystäväkin. Vaikka kirja on oikeasti jännittävä ja parantolaan liittyvät tapahtumat riittävän omituisia ollakseen kiinnostavia, jokin tökkii. Koska kirjan varsinainen juoni on kuitenkin omituinen ja vähän hämärä, kiinnosti se sen verran, että annoin kirjalle mahdollisuuden. 

Loppua kohti tapahtumat tihenevät ja jännitys tiivistyy. Ihmisiä murhataan, eikä poliisi pääse paikalle lumivyöryn takia. Niinpä Elin tarttuu toimeen ja yrittää selvittää, kuka on murhaaja. Naiivisti Elin lyöttäytyy milloin kenenkin kaveriksi, vaikka murhaaja voisi olla kuka tahansa. Loppuratkaisu selviää ja on odotettavissa, onhan väki jo vähentynyt huomattavasti. Tarinan lopetus on vähän laimea. Kotimatkan tapahtumat antavat ymmärtää jatkoa olevan tulossa. 

Suomentanut Kirsi Luoma