Tanskalainen Rebekka on asunut nuorena Afrikassa, koska hänen isänsä on suurlähettiläs. Lähtö Afrikasta tapahtui surullisissa merkeissä: Rebekka oli menettänyt äitinsä, syntymättömän lapsensa ja rakastettunsa.
Vuosia myöhemmin Rebekka palaa Afrikkaan etsimään kadonnutta tytärtään, joka ei ollutkaan kuollut. Tämä paljastetaan takakannessakin, mikä on aika mänttiä. Onneksi en koskaan lue kirjojen takakansia, enkä nytkään tehnyt niin. Kirja onkin paljon jännittävämpi, kun ei tiedä liikaa.
Kirjassa kulkee kolme päällekkäistä tarinaa. Yksi on tytärtään etsivän, kuolemansairaan Rebekkan kertomus. Toinen on viidakossa lapsisotilaana elävän Angelin kertomus. Se ei ole kaunis. Kolmas on tanskalaisen rikospoliisin kertomus, jossa hän yrittää selvittää afrikkalaistaustaisen naisen surmaa. Hämmentävää kyllä, tanskalaisella poliisilla ei koko kirjassa ole muuta nimeä kuin Kim. Kaikilla muilla, myös hänen kollegoillaan, on sukunimikin. Omituista.
Kirja muuttui loppua kohti hyvin jännittäväksi, suorastaan piinaavan jännittäväksi. Kirjan loppu on tavallaan onnellinen, mutta lukijan on vaikea unohtaa kaikkea paljastunutta kurjuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti